Laske maksimisyke
Syötä ikäsi ja valitse laskentakaava. Laskuri näyttää arvioidun maksimisykkeen molemmilla kaavoilla sekä yleisimmät sykealueet.
Maksimisykelaskuri arvioi maksimisykkeesi iän perusteella ja näyttää tuloksen sekä klassisella että Tanakan kaavalla.
Syötä ikäsi ja valitse laskentakaava. Laskuri näyttää arvioidun maksimisykkeen molemmilla kaavoilla sekä yleisimmät sykealueet.
Maksimisykelaskuri auttaa sinua arvioimaan maksimisykkeesi nopeasti pelkän iän perusteella. Maksimisyke tarkoittaa suurinta lyöntimäärää minuutissa, jonka sydämesi pystyy saavuttamaan kovassa rasituksessa. Se on tärkeä lähtökohta harjoittelun tehoalueiden eli sykealueiden määrittämiselle.
Yleisimmin käytetty arvio perustuu yksinkertaiseen kaavaan, jossa iästä vähennetään luku 220:
Maksimisyke = 220 − ikä
Esimerkki: 30-vuotiaan arvioitu maksimisyke on 220 − 30 = 190 lyöntiä minuutissa.
Tarkemman arvion antaa Tanakan kaava, joka perustuu laajaan tutkimusaineistoon ja ottaa iän huomioon hieman maltillisemmin:
Maksimisyke = 208 − 0,7 × ikä
Esimerkki: 30-vuotiaan arvio Tanakan kaavalla on 208 − 0,7 × 30 = 208 − 21 = 187 lyöntiä minuutissa.
Maksimisyke on suurin syketaajuus, jonka sydän pystyy tuottamaan äärimmäisessä rasituksessa. Se on pitkälti perinnöllinen ominaisuus, joka laskee iän myötä noin yhden lyönnin vuodessa. Toisin kuin kuntoa kuvaava leposyke, maksimisyke ei juuri parane harjoittelemalla – sen sijaan se on yksilöllinen yläraja, jonka ympärille harjoittelun tehoalueet rakennetaan.
Maksimisyke on perusta sykeharjoittelulle. Kun tunnet maksimisykkeesi, voit jakaa harjoittelusi tehoalueisiin ja varmistaa, että harjoitus osuu tavoitteen mukaiselle alueelle:
Tarkat sykealueet voit laskea sykerajalaskurilla, joka jakaa maksimisykkeesi viiteen tehoalueeseen.
Kaava 220 − ikä on helppo muistaa ja antaa nopean suuntaa-antavan arvion. Se kuitenkin aliarvioi maksimisykettä iäkkäämmillä ja yliarvioi sitä nuorilla. Tanakan kaava 208 − 0,7 × ikä perustuu suureen meta-analyysiin ja antaa monelle tarkemman arvion, etenkin yli 40-vuotiaille. Käytännössä erot ovat pieniä, joten kumpaakin kaavaa voi käyttää huoletta harjoittelun apuna.
Kaavoihin perustuva maksimisyke on aina arvio. Yksilölliset erot voivat olla suuria: kahdella samanikäisellä todellinen maksimisyke voi poiketa toisistaan jopa 10–20 lyöntiä minuutissa. Tarkimman tuloksen saa ohjatussa maksimisyketestissä tai kliinisessä rasituskokeessa. Jos sinulla on sydän- tai verenkiertoelimistön sairaus, keskustele lääkärin kanssa ennen kovatehoista harjoittelua.
Jos haluat selvittää oman maksimisykkeesi käytännössä, sen voi mitata huolellisen alkulämmittelyn jälkeen nousujohteisella, kovenevalla suorituksella, kunnes syke ei enää nouse. Tämä on raskas testi, joka kannattaa tehdä terveenä, levänneenä ja mielellään ohjatusti. Sykemittari tai urheilukello tallentaa korkeimman saavutetun arvon, joka on lähellä todellista maksimisykettä.
Maksimisyke kertoo sykealueen ylärajan, kun taas leposyke (syke täydellisessä levossa) kertoo alarajan. Näiden kahden välistä eroa kutsutaan sykereserviksi. Sykereserviä hyödyntää Karvosen kaava, joka antaa monelle tarkimmat henkilökohtaiset sykealueet. Lepo- ja maksimisykkeen avulla harjoittelun tehoa voi säätää juuri omaan kuntoon sopivaksi.