Testin tyyppi
Keskiarvon arvot
Anna otoskeskiarvo, nollahypoteesin keskiarvo, perusjoukon keskihajonta ja otoskoko.
Osuuden arvot
Anna havaittu osuus, nollahypoteesin osuus ja otoskoko. Osuudet voi syöttää desimaalilukuina (0–1) tai prosentteina.
Laske yhden otoksen z-testisuure keskiarvolle tai osuudelle sekä siihen liittyvä p-arvo ja päätös valitulla merkitsevyystasolla.
Anna otoskeskiarvo, nollahypoteesin keskiarvo, perusjoukon keskihajonta ja otoskoko.
Anna havaittu osuus, nollahypoteesin osuus ja otoskoko. Osuudet voi syöttää desimaalilukuina (0–1) tai prosentteina.
Z-testisuure on yhden otoksen hypoteesitestin keskeinen tunnusluku, kun perusjoukon keskihajonta tunnetaan tai otos on suuri. Se kertoo, kuinka kaukana otoksen tulos on nollahypoteesin oletetusta arvosta keskivirheinä mitattuna. Tällä laskurilla saat z-testisuureen, keskivirheen ja p-arvon sekä keskiarvolle että osuudelle yhdellä syötöllä.
Hypoteesitestissä asetetaan nollahypoteesi, joka olettaa tietyn arvon perusjoukon parametrille. Z-testisuure standardoi havaitun poikkeaman tästä arvosta jakamalla sen keskivirheellä, jolloin tulos noudattaa standardinormaalijakaumaa, jos nollahypoteesi pitää paikkansa. Näin eri suuruusluokkaa olevat poikkeamat tulevat vertailukelpoisiksi.
Keskiarvon z-testisuure, kun perusjoukon keskihajonta σ tunnetaan:
z = (x̄ − μ₀) ÷ (σ ÷ √n)
Osuuden z-testisuure, kun verrataan havaittua osuutta oletettuun:
z = (p̂ − p₀) ÷ √( p₀·(1 − p₀) ÷ n )
Nimittäjä on molemmissa keskivirhe, joka kuvaa otostunnusluvun satunnaisvaihtelua. P-arvo lasketaan standardinormaalijakaumasta: kaksisuuntaisessa testissä p = 2 · P(Z > |z|).
Tehdaspakkausten oletettu keskipaino on μ₀ = 500 g ja perusjoukon keskihajonta σ = 12 g. Otoksessa n = 36 keskipaino oli x̄ = 504 g.
Z-testisuureen itseisarvo kertoo eron voimakkuuden: mitä suurempi |z|, sitä epätodennäköisempi havainto on nollahypoteesin vallitessa. Kaksisuuntaisessa testissä rajat ±1,96 vastaavat 5 %:n merkitsevyystasoa: niiden ulkopuolelle osuva z johtaa nollahypoteesin hylkäämiseen. Etumerkki kertoo suunnan eli sen, onko otoksen tulos oletettua suurempi vai pienempi.
Kaksisuuntaista testiä käytetään, kun poikkeama kumpaankin suuntaan on kiinnostava. Yksisuuntaista testiä käytetään, kun vaihtoehtoinen hypoteesi koskee vain toista suuntaa, esimerkiksi että keskiarvo on oletettua suurempi. Yksisuuntaisen testin p-arvo on puolet kaksisuuntaisesta, kun poikkeama on oletetun suunnan mukainen.
Z-testisuure kuuluu tilastollisen päättelyn perusteisiin. Lukion pitkän matematiikan tilastokurssilla käsitellään normaalijakaumaa ja standardointia, jotka ovat z-testin perusta, ja yliopiston tilastotieteessä z-testi on ensimmäinen hypoteesitesti, jonka kautta opitaan nollahypoteesin, p-arvon ja merkitsevyystason käsitteet. Osuuden z-testi on yksi yleisimmistä sovelluksista.