Syötä havainnot
Erota luvut pilkulla, välilyönnillä tai rivinvaihdolla. Käytä desimaalierottimena pistettä, esimerkiksi: 4, 8, 15, 16, 23, 42
Laske lukujoukon varianssi ja keskihajonta – sekä otoksena (n − 1) että perusjoukkona (n).
Erota luvut pilkulla, välilyönnillä tai rivinvaihdolla. Käytä desimaalierottimena pistettä, esimerkiksi: 4, 8, 15, 16, 23, 42
Varianssi ja keskihajonta kertovat, kuinka paljon lukujoukon arvot poikkeavat keskiarvostaan. Pieni hajonta tarkoittaa, että havainnot ovat lähellä keskiarvoa; suuri hajonta kertoo arvojen vaihtelevan paljon. Tämä laskuri antaa kerralla sekä otoksen että perusjoukon tunnusluvut, joten voit käyttää oikeaa kaavaa tilanteen mukaan.
Sekä varianssi että keskihajonta lasketaan poikkeamista keskiarvoon nähden, joten keskiarvo on laskettava ensin.
x̄ = (x₁ + x₂ + … + xₙ) ÷ n
Varianssi on poikkeamien neliöiden keskiarvo. Perusjoukolle jaetaan havaintojen määrällä n, otokselle luvulla n − 1.
Perusjoukko: σ² = Σ(xᵢ − x̄)² ÷ n
Otos: s² = Σ(xᵢ − x̄)² ÷ (n − 1)
Keskihajonta on varianssin neliöjuuri. Se palauttaa hajonnan alkuperäiseen yksikköön, joten sitä on helpompi tulkita kuin varianssia.
σ = √σ² ja s = √s²
Otetaan luvut 2, 4, 6.
Variaatiokerroin (CV) suhteuttaa keskihajonnan keskiarvoon ja ilmaistaan usein prosentteina. Se on kätevä, kun verrataan hajontaa eri suuruusluokkaa olevien aineistojen välillä.
CV = keskihajonta ÷ keskiarvo × 100 %
Käytä perusjoukon varianssia (jakaja n), kun aineisto sisältää koko tarkasteltavan joukon. Käytä otoksen varianssia (jakaja n − 1), kun luvut ovat otos suuremmasta perusjoukosta – tämä on yleisin tilanne tutkimuksessa ja tilastoissa. Otoksen jakaja n − 1 tunnetaan Besselin korjauksena, ja se tekee estimaatista harhattoman.