Mitä tiedät liuoksesta?
Valitse, tiedätkö pH:n vai vetyionipitoisuuden, ja syötä arvo. Laskuri laskee vetyionipitoisuuden [H⁺], pH:n, pOH:n ja hydroksidi-ionipitoisuuden [OH⁻].
Laske vetyionikonsentraatio eli vetyionien pitoisuus [H⁺] pH:sta kaavalla [H⁺] = 10^(−pH) tai päinvastoin.
Valitse, tiedätkö pH:n vai vetyionipitoisuuden, ja syötä arvo. Laskuri laskee vetyionipitoisuuden [H⁺], pH:n, pOH:n ja hydroksidi-ionipitoisuuden [OH⁻].
Tällä laskurilla lasket vetyionien pitoisuuden [H⁺], kun tiedät pH:n, tai pH:n, kun tiedät pitoisuuden. Laskuri on pH-laskurin käänteistoiminto ja käyttää kaavaa [H⁺] = 10^(−pH). Lisäksi se laskee pOH:n ja hydroksidi-ionien pitoisuuden [OH⁻] veden ionitulon avulla.
Vetyionikonsentraatio eli vetyionien pitoisuus [H⁺] kertoo, kuinka paljon vetyioneja liuoksessa on mooleina litrassa. Se määrää liuoksen happamuuden: mitä suurempi pitoisuus, sitä happamampi liuos. Vesiliuoksessa vetyioni sitoutuu vesimolekyyliin oksoniumioniksi H₃O⁺, mutta merkintä [H⁺] tarkoittaa samaa pitoisuutta.
Vetyionien pitoisuus saadaan pH:sta korottamalla luku 10 potenssiin, jonka eksponentti on pH:n vastaluku.
[H⁺] = 10^(−pH)
Käänteisesti pH on vetyionipitoisuuden kymmenkantainen negatiivinen logaritmi:
pH = −log[H⁺]
Tässä [H⁺] on vetyionien pitoisuus mooleina litrassa (mol/l) ja pH on yksikötön luku.
Liuoksen pH on 3,00. Laske vetyionien pitoisuus, pOH ja [OH⁻].
Koska [H⁺] on selvästi suurempi kuin neutraalin liuoksen 1,0 × 10⁻⁷ mol/l, liuos on hapan.
Vesiliuoksessa vetyionien ja hydroksidi-ionien pitoisuudet ovat sidoksissa toisiinsa veden ionitulon kautta:
Kw = [H⁺] × [OH⁻] = 1,0 × 10⁻¹⁴
Tämän takia toisen ionin pitoisuuden tunteminen riittää toisen laskemiseen. Kun vetyioneja on paljon, hydroksidi-ioneja on vähän ja päinvastoin.
Pitoisuudet annetaan mooleina litrassa (mol/l) ja ilmaistaan yleensä kymmenpotenssimuodossa, esimerkiksi 1,0 × 10⁻⁴ mol/l. pH ja pOH ovat yksiköttömiä lukuja. Yhden pH-yksikön muutos vastaa kymmenkertaista muutosta vetyionipitoisuudessa, koska asteikko on logaritminen.
Vetyionipitoisuuden ja pH:n välinen muunnos kuuluu lukion kemian (KE) happo–emäskemiaan. Sitä tarvitaan vahvojen happojen ja emästen liuosten käsittelyssä sekä titrauslaskuissa. Kymmenpotenssin ja logaritmin sujuva käyttö on tässä keskeinen taito.