Aineiston rajat
Luokkien määrä
Anna luokkien määrä suoraan. Jos jätät kentän tyhjäksi, laskuri käyttää havaintojen määrästä Sturgesin säännöllä laskettua ehdotusta.
Laske sopiva luokkavälin leveys frekvenssitaulukolle tai histogrammille aineiston vaihteluvälin ja luokkien lukumäärän perusteella.
Anna luokkien määrä suoraan. Jos jätät kentän tyhjäksi, laskuri käyttää havaintojen määrästä Sturgesin säännöllä laskettua ehdotusta.
Kun aineisto esitetään frekvenssitaulukkona tai histogrammina, se jaetaan tasavälisiin luokkiin. Luokkavälin leveys kertoo, kuinka pitkä yksi luokka on. Tämä laskuri laskee sopivan luokkavälin vaihteluvälin ja luokkamäärän perusteella sekä ehdottaa luokkien määrää havaintojen lukumäärän mukaan.
Luokkavälin leveys vaikuttaa suoraan siihen, miltä jakauma näyttää. Liian leveät luokat piilottavat yksityiskohdat, liian kapeat tekevät histogrammista epätasaisen ja vaikealukuisen. Hyvin valittu luokkaväli tuo jakauman muodon selkeästi esiin.
Lasketaan ensin vaihteluväli eli suurimman ja pienimmän arvon erotus:
vaihteluväli = suurin − pienin
Luokkavälin leveys saadaan jakamalla vaihteluväli luokkien määrällä ja pyöristämällä ylöspäin:
luokkaväli = ⌈(suurin − pienin) ÷ luokkien määrä⌉
Ylöspäin pyöristys varmistaa, että kaikki havainnot mahtuvat luokkiin.
Luokkien sopiva määrä riippuu havaintojen lukumäärästä n. Kaksi yleistä sääntöä:
Sturgesin sääntö: k = 1 + 3,322 × log₁₀(n)
Neliöjuurisääntö: k = √n
Molempien tulos pyöristetään kokonaisluvuksi. Yleinen suositus on pitää luokkien määrä välillä 5–20.
Aineiston pienin arvo on 12, suurin 88 ja havaintoja on n = 50.
Neliöjuurisääntö antaisi k = √50 ≈ 7,07 → 8 luokkaa, jolloin luokkaväli olisi ⌈76 ÷ 8⌉ = 10. Molemmat ovat järkeviä valintoja.
Luokkaväli on suuntaa-antava lähtökohta. Käytännössä se pyöristetään usein käteviin tasalukuihin, kuten 5, 10 tai 25, jotta luokkien rajat ovat helposti luettavia. Ensimmäisen luokan alaraja kannattaa valita sopivaksi pyöreäksi luvuksi pienimmän arvon alapuolelta.