Kvanttiluvut
Valitse alemman energiatason kvanttiluku n₁ (määrää spektrisarjan) ja ylemmän tason kvanttiluku n₂. Ylätason on oltava alatasoa suurempi (n₂ > n₁).
Laske vedyn spektriviivan aallonpituus Rydbergin yhtälöstä 1/λ = R·(1/n₁² − 1/n₂²).
Valitse alemman energiatason kvanttiluku n₁ (määrää spektrisarjan) ja ylemmän tason kvanttiluku n₂. Ylätason on oltava alatasoa suurempi (n₂ > n₁).
Rydbergin yhtälön laskurilla selvität vetyatomin spektriviivan aallonpituuden, kun valitset elektronin siirtymän kvanttiluvut. Laskuri laskee aallonpituuden lisäksi fotonin taajuuden ja energian sekä tunnistaa spektrisarjan. Se sopii atomifysiikan ja kvanttifysiikan tehtäviin.
Vetyatomin elektroni voi olla vain tietyillä energiatasoilla. Kun elektroni siirtyy ylemmältä tasolta alemmalle, erotusenergia säteilee fotonina, jolla on tarkka aallonpituus. Rydbergin yhtälö ennustaa nämä aallonpituudet ja selittää, miksi vedyn spektri koostuu erillisistä viivoista.
Spektriviivan aallonpituus saadaan kaavasta:
1/λ = R·(1/n₁² − 1/n₂²)
Tässä λ on aallonpituus, R ≈ 1,0974·10⁷ 1/m on Rydbergin vakio, n₁ on alemman tason kvanttiluku ja n₂ ylemmän tason kvanttiluku (n₂ > n₁). Aallonpituus saadaan ottamalla tuloksen käänteisluku.
Esimerkki: siirtymä n₂ = 3 → n₁ = 2 (Balmer-sarjan Hα) antaa 1/λ = R·(1/4 − 1/9), josta λ ≈ 656 nm – punaista valoa.
Lasketaan Balmer-sarjan Hα-viiva siirtymälle n₂ = 3 → n₁ = 2:
Aallonpituudesta saadaan fotonin taajuus ja energia:
f = c/λ E = h·c/λ
Tässä c on valonnopeus ja h Planckin vakio. Mitä lyhyempi aallonpituus, sitä suurempi fotonin energia – siksi Lyman-sarjan ultraviolettifotonit ovat energisempiä kuin Balmer-sarjan näkyvän valon fotonit.
Rydbergin yhtälö löydettiin alun perin kokeellisesti, ennen kuin sen syy ymmärrettiin. Niels Bohrin atomimalli selitti yhtälön johtamalla energiatasot teoreettisesti, ja myöhemmin kvanttimekaniikka vahvisti tuloksen. Yhtälö oli ratkaiseva askel kohti modernia käsitystä atomin rakenteesta.
Rydbergin yhtälö kuuluu lukion fysiikan modernin fysiikan osioon (FY7, aine ja säteily) sekä atomifysiikkaan. Sitä sovelletaan tähtitieteessä alkuaineiden tunnistamiseen spektriviivojen perusteella ja spektroskopiassa yleisesti. Se liittyy läheisesti Bohrin atomimalliin ja fotonin energian käsitteeseen.