Mitoita rakennuksen lämmitystehon tarve kilowatteina pinta-alan, huonekorkeuden, eristystason, ilmanvaihdon ja alueesi mitoituslämpötilan perusteella.
Rakennuksen mitat
Syötä lämmitettävä lattiapinta-ala ja huoneiden keskikorkeus. Laskuri laskee tilavuuden ilmanvaihtohäviötä varten.
Eristys ja ilmanvaihto
Valitse talon ikä, jolloin laskuri käyttää tyypillistä ominaishäviötä. Aseta ilmanvaihtuvuus – asunnoissa ohjearvo on 0,5 1/h.
Alue
Valitse alue mitoitusulkolämpötilaa varten. Sisälämpötilana laskuri käyttää 21 °C.
Tulokset
Lämmitystehon mitoituslaskuri – rakennuksen tehontarve kilowatteina
Lämmitysjärjestelmä on mitoitettava niin, että se kattaa rakennuksen lämmöntarpeen myös vuoden kylmimpinä päivinä. Tällä laskurilla arvioit rakennuksen lämmitystehon tarpeen kilowatteina ottaen huomioon sekä vaipan johtumishäviön että ilmanvaihdon, talon eristystason ja alueesi mitoitusulkolämpötilan. Laskuri sopii minkä tahansa lämmitysmuodon – kattilan, lämpöpumpun tai sähkölämmityksen – alustavaan mitoitukseen. Tulos on aina kilowatteina, kuten Suomessa on tapana.
Näin lämmitystehon tarve lasketaan
Lämmitysteho on rakennuksen kokonaislämpöhäviökerroin kerrottuna mitoituslämpötilaerolla. Lämpöhäviö muodostuu johtumis- ja ilmanvaihtohäviöstä:
Johtumishäviö (W/K) = pinta-ala (m²) × ominaishäviö (W/m²·K)
Tilavuus saadaan kertomalla pinta-ala huoneiden keskikorkeudella. Vakio 0,33 Wh/(m³·K) on ilman tilavuuslämpökapasiteetti. Sisälämpötilana käytetään 21 °C.
Ominaishäviö talon iän mukaan
Ominaishäviö kuvaa koko vaipan keskimääräistä johtumishäviötä suhteessa lattiapinta-alaan. Käytä lähtökohtana talon rakennusaikaa ja eristystä; tarkemman arvon voit laskea erillisellä lämpöhäviölaskurilla.
Uusi, hyvin eristetty (2010-luku tai uudempi): noin 0,6–0,8 W/m²·K
Normaalisti eristetty (1980–2000-luku): noin 0,9–1,1 W/m²·K
Vanha, heikosti eristetty (ennen 1980-lukua): noin 1,3–1,6 W/m²·K
Mitoitusulkolämpötila alueittain
Lämmitys mitoitetaan alueen alimman pakkasen mukaan. Suomi on jaettu säävyöhykkeisiin:
Etelä- ja Lounais-Suomi (vyöhyke I–II): noin −26 °C
Keski-Suomi (vyöhyke III): noin −32 °C
Pohjois-Suomi ja Lappi (vyöhyke IV): noin −38 °C
Vaiheittainen esimerkki: 130 m² normitalo
Lasketaan 130 m² talon lämmitystehon tarve. Huonekorkeus 2,6 m, normaali eristys (ominaishäviö 1,0 W/m²·K), ilmanvaihtuvuus 0,5 1/h, alue Etelä-Suomi (−26 °C):
Johtumishäviö: 130 × 1,0 = 130 W/K
Tilavuus: 130 × 2,6 = 338 m³
Ilmanvaihtohäviö: 0,33 × 0,5 × 338 = noin 55,8 W/K
Kokonaishäviö: 130 + 55,8 = noin 185,8 W/K
Lämpötilaero: 21 − (−26) = 47 °C
Lämmitysteho: 185,8 × 47 ÷ 1 000 = noin 8,7 kW
Sama talo Lapissa (−38 °C, lämpötilaero 59 °C) tarvitsisi noin 11,0 kW. Tämä havainnollistaa, miten mitoitusulkolämpötila kasvattaa tehontarvetta.
Ilmanvaihdon lämmöntalteenotto pienentää tehoa
Koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto lämmöntalteenotolla (LTO) ottaa poistoilmasta lämpöä talteen ja esilämmittää tuloilmaa. Tämä voi pienentää ilmanvaihtohäviötä jopa 60–80 %. Tämä peruslaskuri ei oleta LTO:ta, joten hyvällä lämmöntalteenotolla varustetun talon todellinen tehontarve on hieman laskettua pienempi. Voit huomioida tämän pienentämällä ilmanvaihtuvuuden arvoa.
Mitoituksen tärkeys
Liian pieni lämmitysjärjestelmä ei lämmitä riittävästi kovimmilla pakkasilla, ja liian suuri nostaa investointia sekä heikentää hyötysuhdetta. Tämä laskuri antaa hyvän kokonaiskuvan, mutta tarkin tulos saadaan rakennuskohtaisella lämpöhäviölaskelmalla, jossa huomioidaan kunkin rakennusosan U-arvo ja pinta-ala, kylmäsillat sekä ilmanvaihdon lämmöntalteenoton hyötysuhde.
Usein kysytyt kysymykset
Mistä lämmitystehon tarve muodostuu?
Lämmitystehon tarve koostuu kahdesta osasta: johtumishäviöstä rakennuksen vaipan (seinät, ikkunat, ylä- ja alapohja) läpi sekä ilmanvaihdon mukana poistuvasta lämmöstä. Molemmat kasvavat sisä- ja ulkolämpötilan erotuksen mukana. Mitoitusteho lasketaan alueen alimman pakkasen mukaan, jolloin lämmityksen on vielä riitettävä. Sisälämpötilana käytetään yleensä 21 °C.
Mikä on ominaishäviö W/m²·K?
Ominaishäviö kuvaa, kuinka monta wattia rakennus menettää lämpöä lattianeliötä ja yhden asteen lämpötilaeroa kohti. Hyvin eristetyssä uudessa talossa se on noin 0,6–0,8 W/m²·K, 1980–2000-luvun normitalossa noin 0,9–1,1 W/m²·K ja vanhassa heikosti eristetyssä talossa noin 1,3–1,6 W/m²·K. Arvo sisältää koko vaipan keskimääräisen johtumishäviön suhteutettuna lattiapinta-alaan.
Miten ilmanvaihto vaikuttaa tehontarpeeseen?
Ilmanvaihto tuo sisään kylmää korvausilmaa, joka on lämmitettävä. Ilmanvaihtohäviö lasketaan kaavalla 0,33 × ilmanvaihtuvuus (1/h) × tilavuus (m³), jossa 0,33 Wh/(m³·K) on ilman tilavuuslämpökapasiteetti. Asuintiloissa ohjearvo on noin 0,5 1/h. Koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto lämmöntalteenotolla (LTO) pienentää tätä häviötä huomattavasti, mutta tämä peruslaskuri ei oleta LTO:ta.
Mikä on mitoitusulkolämpötila Suomessa?
Mitoitusulkolämpötila on alin pakkanen, jonka mukaan lämmitysjärjestelmä mitoitetaan. Suomi on jaettu neljään säävyöhykkeeseen: Etelä- ja Lounais-Suomessa mitoituslämpötila on noin −26 °C, Keski-Suomessa noin −32 °C ja Pohjois-Suomessa sekä Lapissa jopa −38 °C. Mitä kylmempi alue, sitä suurempi lämpötilaero ja sitä suurempi tehontarve.
Miksi tulos on kilowatteina eikä BTU:na?
Suomessa lämmitysteho ja lämmitysjärjestelmien tekniset tiedot ilmoitetaan aina kilowatteina (kW). BTU on yhdysvaltalainen yksikkö, jota ei käytetä Suomessa rakennusten lämmityksen mitoituksessa. Yksi kilowatti vastaa noin 3 412 BTU/h. Lämmönlähde, patteriverkosto ja lämpöpumppu valitaan kilowattitehon perusteella.