Perustaajuus ja harmoninen
Syötä perustaajuus f₁ hertseinä. Valitse lisäksi harmonisen järjestysnumero, jonka taajuus korostetaan tuloksessa. Laskuri näyttää sarjan ensimmäiset yläsävelet.
Laske perustaajuuden yläsävelet eli harmoniset taajuudet kaavalla fₙ = n · f₁ ja näe sarjan ensimmäiset osasävelet.
Syötä perustaajuus f₁ hertseinä. Valitse lisäksi harmonisen järjestysnumero, jonka taajuus korostetaan tuloksessa. Laskuri näyttää sarjan ensimmäiset yläsävelet.
Yläsävelsarjalaskurilla selvität perustaajuuden yläsävelet eli harmoniset taajuudet. Kun annat perustaajuuden, laskuri laskee sen kokonaislukukerrannaiset, jotka muodostavat harmonisen sarjan. Laskuri sopii akustiikan opiskeluun, soittimien sointivärin ymmärtämiseen ja äänen fysiikan harjoituksiin.
Värähtelevä kieli, ilmapatsas tai kalvo ei tuota vain yhtä taajuutta, vaan perustaajuuden lisäksi sen monikertoja. Nämä ovat osavärähtelyitä, joita kutsutaan harmonisiksi tai yläsäveliksi. Yhdessä ne määräävät äänen sointivärin – sen, miten soitin kuulostaa, vaikka perustaajuus eli sävelkorkeus olisi sama.
Harmoniset taajuudet ovat perustaajuuden kokonaislukukerrannaisia:
fₙ = n · f₁
Tässä f₁ on perustaajuus, n on harmonisen järjestysnumero (1, 2, 3, …) ja fₙ on n:nnen harmonisen taajuus. Ensimmäinen harmoninen (n = 1) on perustaajuus itse.
Esimerkki: perustaajuudella 110 Hz harmoniset ovat 110, 220, 330, 440, 550 Hz ja niin edelleen. Neljäs harmoninen on f₄ = 4 · 110 = 440 Hz.
Lasketaan kitaran matalan E-kielen (perustaajuus n. 82,4 Hz) ensimmäiset harmoniset:
Harmonisten taajuussuhteet vastaavat puhtaita musiikillisia intervalleja:
2:1 oktaavi 3:2 kvintti 4:3 kvartti 5:4 suuri terssi
Tämän vuoksi harmoninen sarja on länsimaisen sointiteorian perusta. Pienet kokonaislukusuhteet kuulostavat korvalle sointuvilta, ja juuri ne löytyvät harmonisesta sarjasta.
Soittimen ääni on perustaajuuden ja yläsävelten summa eri voimakkuuksilla. Se, mitkä yläsävelet korostuvat, määrää sointivärin. Esimerkiksi huilun ääni on lähes sinimäinen ja sisältää vähän yläsäveliä, kun taas viulun tai trumpetin ääni on rikas yläsävelistä. Sama perustaajuus voi siis kuulostaa hyvin erilaiselta eri soittimilla.
Yläsävelsarja kuuluu lukion fysiikan aaltoliikkeen ja akustiikan osioon (FY3) sekä musiikin teoriaan. Sitä tarvitaan äänisuunnittelussa, soittimien rakentamisessa ja äänen analyysissä. Värähtelevän kielen seisovat aallot tuottavat juuri tämän harmonisen sarjan, joten aihe liittyy läheisesti seisovien aaltojen ja resonanssin fysiikkaan.