Aineen tiheys
Anna aineen tiheys suoraan tai laske se massasta ja tilavuudesta. Valitse sitten vertailuaine, johon tiheyttä verrataan.
Laske ominaispaino eli suhteellinen tiheys vertaamalla aineen tiheyttä veden tiheyteen.
Anna aineen tiheys suoraan tai laske se massasta ja tilavuudesta. Valitse sitten vertailuaine, johon tiheyttä verrataan.
Ominaispainon laskurilla selvität, kuinka monta kertaa tiheämpää aine on kuin vesi. Voit syöttää tiheyden suoraan tai laskea sen massasta ja tilavuudesta. Laskuri antaa suhteellisen tiheyden yksiköttömänä lukuna ja kertoo, kelluuko vai uppoaako aine. Laskuri sopii materiaalien vertailuun ja fysiikan tehtäviin.
Ominaispaino eli suhteellinen tiheys on aineen tiheyden suhde vertailuaineen tiheyteen. Vertailuaineena käytetään yleensä vettä, jonka tiheys on noin 1000 kg/m³. Koska kyseessä on suhde, ominaispaino on yksikötön luku. Se kertoo havainnollisesti, onko aine vettä raskaampaa vai kevyempää.
Ominaispaino lasketaan jakamalla aineen tiheys vertailuaineen tiheydellä:
SG = ρ_aine / ρ_vertailu
Tässä ρ_aine on tarkasteltavan aineen tiheys ja ρ_vertailu vertailuaineen tiheys (vesi 1000 kg/m³). Jos tiheyttä ei tiedetä, se saadaan massasta ja tilavuudesta kaavalla ρ = m / V.
Lasketaan alumiinin ominaispaino:
Tulos on yli 1, joten alumiini uppoaa veteen. Öljyllä, jonka tiheys on noin 920 kg/m³, ominaispaino on 0,92 eli alle 1, joten öljy kelluu veden päällä.
Ominaispaino kertoo suoraan kappaleen käyttäytymisen vertailunesteessä:
Tiheydet annetaan yleensä kilogrammoina kuutiometriä kohden (kg/m³). Ominaispaino itse on yksikötön, koska se on kahden samaa yksikköä olevan suureen suhde. Kätevää on, että aineen ominaispaino on lukuarvoltaan sama kuin sen tiheys yksikössä g/cm³ – esimerkiksi alumiinin tiheys 2,7 g/cm³ vastaa ominaispainoa 2,7.
Ominaispaino liittyy lukion fysiikan tiheyden ja nostevoiman käsittelyyn (esimerkiksi FY1 ja FY5). Kellumisen ehto seuraa Arkhimedeen laista: kappale kelluu, kun sen keskimääräinen tiheys on nestettä pienempi, eli kun ominaispaino on alle 1. Ominaispaino on siten käytännöllinen tapa ilmaista tiheyssuhde, joka ratkaisee, syrjäyttääkö kappale tarpeeksi nestettä jäädäkseen pinnalle.