Katselukorkeus
Anna silmiesi korkeus merenpinnasta metreinä. Maapallon säde on valmiina 6 371 km, mutta voit muuttaa sitä esimerkiksi toiselle taivaankappaleelle.
Laske näköetäisyys horisonttiin katselukorkeudesta kaavalla d = √(2·R·h + h²).
Anna silmiesi korkeus merenpinnasta metreinä. Maapallon säde on valmiina 6 371 km, mutta voit muuttaa sitä esimerkiksi toiselle taivaankappaleelle.
Tällä laskurilla selvität, kuinka kauas horisonttiin näet tietyltä korkeudelta. Tarvitset vain silmiesi korkeuden merenpinnasta. Laskuri perustuu maapallon kaarevuuteen ja antaa geometrisen näköetäisyyden kilometreinä. Se sopii merinäkymien, majakoiden näkyvyyden ja maapallon muodon havainnollistamiseen.
Maapallo on pyöreä, joten sen pinta kaartuu jatkuvasti poispäin. Horisontti on se kohta, jossa näkölinjasi juuri sivuaa maan pintaa – kauempaa tulevat valonsäteet kulkevat maapallon kaarevuuden taakse etkä näe niitä. Mitä korkeammalla silmäsi ovat, sitä loivemmin näkölinja osuu pintaan ja sitä kauempana horisontti on.
Etäisyys horisonttiin saadaan Pythagoraan lauseesta, kun näkölinja muodostaa suoran kulman maapallon säteen kanssa horisonttipisteessä:
d = √(2 · R · h + h²)
Tässä d on etäisyys horisonttiin, R maapallon säde (noin 6 371 km) ja h katselukorkeus. Koska katselukorkeus on hyvin pieni maapallon säteeseen verrattuna, termi h² on lähes merkityksetön ja kaava yksinkertaistuu muotoon d ≈ √(2·R·h).
Kun korkeus annetaan metreinä ja etäisyys halutaan kilometreinä, edellisestä saadaan helppo nyrkkisääntö:
d (km) ≈ 3,57 · √(h metreinä)
Tämä antaa nopean arvion ilman laskinta. Esimerkiksi 9 metrin korkeudelta d ≈ 3,57·3 ≈ 10,7 km.
Lasketaan näköetäisyys seisovalle ihmiselle, jonka silmät ovat 1,7 metrin korkeudella:
Likiarvolla 3,57·√1,7 ≈ 3,57·1,30 ≈ 4,65 km – käytännössä sama tulos.
Näköetäisyys kasvaa korkeuden neliöjuuren mukaan, joten korkeuden nelinkertaistaminen kaksinkertaistaa etäisyyden:
Laskuri ottaa korkeuden metreinä ja antaa etäisyyden kilometreinä; maapallon säde annetaan kilometreinä. Tulos on puhtaan geometrinen. Todellisuudessa ilmakehän taittuminen kaartaa valoa hieman alaspäin ja kasvattaa näköetäisyyttä tyypillisesti noin 8–10 prosenttia, joten todellinen horisontti on hieman laskettua kauempana.
Horisontin etäisyyden laskeminen on havainnollinen sovellus Pythagoraan lauseesta ja ympyrän geometriasta. Näkölinja on ympyrän tangentti, joka on kohtisuorassa sädettä vastaan sivuamispisteessä, ja tästä suorakulmaisesta kolmiosta kaava johdetaan. Sama periaate selittää maapallon kaarevuuden mittaamisen ja sen, miksi kaukana oleva alus näyttää uppoavan horisontin taakse pohja edellä.