Tehokertoimen laskuri
Syötä piirin pätöteho watteina ja näennäisteho volttiampeereina. Tehokerroin on näiden suhde.
Laske tehokerroin cos φ pätötehosta ja näennäistehosta – syötä tehot, niin saat tehokertoimen, vaihekulman ja loistehon.
Syötä piirin pätöteho watteina ja näennäisteho volttiampeereina. Tehokerroin on näiden suhde.
Tehokertoimen laskuri auttaa sinua laskemaan vaihtovirtapiirin tehokertoimen pätötehosta ja näennäistehosta. Syötä tehot, niin laskuri kertoo tehokertoimen cos φ, vaihekulman sekä loistehon. Laskuri sopii sähköalan opiskelijoille, asentajille ja kaikille, jotka tarvitsevat nopean arvion piirin tehosuhteista.
Tehokerroin cos φ kuvaa, kuinka tehokkaasti vaihtovirtapiiri käyttää siihen syötettyä tehoa. Se on luku välillä 0 ja 1. Kun tehokerroin on 1, koko piiriin syötetty teho muuttuu hyödylliseksi pätötehoksi. Kun tehokerroin on pienempi, osa tehosta kiertää piirissä loistehona tekemättä työtä.
Tehokerroin lasketaan pätötehon ja näennäistehon suhteena:
cos φ = P / S
Kaavassa P on pätöteho watteina (W) ja S näennäisteho volttiampeereina (VA). Tehokerroin on sama kuin vaihekulman φ kosini, missä φ on jännitteen ja virran välinen vaihe-ero.
Vaihtovirtapiirissä erotetaan kolme tehosuuretta, jotka liittyvät toisiinsa tehokolmion kautta:
Ne noudattavat Pythagoraan kaltaista suhdetta:
S² = P² + Q²
Loisteho voidaan siis laskea kaavalla Q = √(S² − P²).
Vaihekulma φ on jännitteen ja virran välinen vaihe-ero. Se saadaan tehokertoimesta käänteisen kosinin avulla:
φ = arccos(cos φ)
Mitä suurempi vaihekulma, sitä pienempi tehokerroin ja sitä enemmän loistehoa piirissä kiertää.
Lasketaan tehokerroin, kun pätöteho on P = 800 W ja näennäisteho S = 1 000 VA. Sijoitetaan arvot kaavaan:
cos φ = 800 W / 1 000 VA = 0,8
Tehokerroin on siis 0,8. Vaihekulma on φ = arccos(0,8) ≈ 36,9°. Loisteho saadaan kaavalla:
Q = √(1 000² − 800²) = √360 000 = 600 VAr
Piirissä kiertää siis 600 VAr loistehoa, vaikka hyötytyöhön käytetään vain 800 W.
Matala tehokerroin kasvattaa verkosta otettavaa virtaa ja siten johtojen ja muuntajien häviöitä. Teollisuudessa loistehoa kompensoidaan tyypillisesti kondensaattoreilla, jolloin tehokerroin saadaan lähemmäs ykköstä. Tämä pienentää verkkovirtaa ja voi vähentää loistehosta perittäviä maksuja.