Laske lämmityskattilan tai lämmönlähteen tehontarve kilowatteina talon pinta-alan, eristystason ja käyttöveden varauksen perusteella.
Lämmitettävä tila
Syötä lämmitettävä lattiapinta-ala neliömetreinä ja valitse talon ikä, jolloin laskuri käyttää tyypillistä ominaistehoa. Voit muokata ominaistehoa itse.
Alue ja käyttövesi
Valitse alue mitoituslämpötilaa varten ja aseta lämpimän käyttöveden tehovaraus. Kylmemmällä alueella kannattaa käyttää ominaistehon ylärajaa.
Tulokset
Lämmityskattilan tehontarve -laskuri – mitoita lämmönlähde oikein
Oikein mitoitettu kattila tai lämmönlähde lämmittää luotettavasti myös kovilla pakkasilla ilman, että teho on tarpeettoman suuri. Tällä laskurilla arvioit lämmityskattilan tehontarpeen kilowatteina talon pinta-alan, iän ja eristystason sekä käyttöveden varauksen perusteella. Laskuri sopii öljy-, pelletti- ja sähkökattiloiden sekä lämpöpumppujen alustavaan mitoitukseen. Tulos on aina kilowatteina – kotimaiset lämmönlähteet valitaan kW-tehon mukaan, ei BTU:na.
Näin kattilan tehontarve lasketaan
Tilojen lämmitysteho saadaan pinta-alasta ja ominaistehosta, joka kuvaa, montako wattia neliömetri tarvitsee mitoituslämpötilassa. Kokonaistehoon lisätään lämpimän käyttöveden vaatima varaus:
Tilojen teho (kW) = pinta-ala (m²) × ominaisteho (W/m²) ÷ 1 000
Ominaisteho riippuu talon iästä ja eristyksestä. Käyttöveden varaus on pientalossa tyypillisesti 10–25 %; suuri lämminvesivaraaja tasaa huiput, jolloin pienempi varaus riittää.
Ominaisteho talon iän mukaan
Käytä lähtökohtana talon rakennusaikaa ja eristystasoa. Voit muokata ominaistehoa, jos tiedät talosi lämmöntarpeen tarkemmin esimerkiksi energiatodistuksesta.
Uusi, hyvin eristetty (2010-luku tai uudempi): noin 25–30 W/m²
Normaalisti eristetty (1980–2000-luku): noin 40–55 W/m²
Vanha, heikosti eristetty (ennen 1980-lukua): noin 60–70 W/m²
Mitoituslämpötila alueittain
Lämmitys mitoitetaan alueen alimman pakkasen mukaan. Suomi on jaettu mitoitusvyöhykkeisiin, ja kylmemmällä alueella kannattaa valita ominaistehon yläraja:
Etelä- ja Lounais-Suomi: noin −26 °C
Keski-Suomi: noin −32 °C
Pohjois-Suomi ja Lappi: noin −38 °C
Vaiheittainen esimerkki: 150 m² omakotitalo
Lasketaan 1990-luvulla rakennetun 150 m² talon kattilan tehontarve. Ominaisteho 50 W/m², käyttövesivaraus 15 %, alue Etelä-Suomi (−26 °C):
Tilojen teho: 150 × 50 ÷ 1 000 = 7,5 kW
Käyttöveden varaus: 7,5 × 0,15 = noin 1,1 kW
Kokonaistehontarve: 7,5 + 1,1 = noin 8,6 kW
Käytännössä valitaan kattila tai lämpöpumppu, jonka teho mitoituslämpötilassa vastaa tätä tarvetta. Maalämpöpumppu voidaan mitoittaa hieman vajaaksi (noin 70–90 % huipusta) ja lisäteho katetaan sähkövastuksella.
Eri lämmönlähteiden mitoituksen erityispiirteet
Öljy- ja pellettikattila: mitoitetaan kattamaan koko huipputeho. Liian suuri kattila käy lyhyitä jaksoja ja kuluttaa enemmän.
Sähkökattila ja varaava sähkölämmitys: teho katetaan kokonaan sähköllä, joten mitoituksen on katettava huippu varmuudella.
Maalämpöpumppu: usein osatehomitoitus (noin 70–90 %), jolloin investointi pienenee ja vuosihyötysuhde paranee; lisäteho sähkövastuksesta.
Ilma-vesilämpöpumppu: teho laskee pakkasella, joten lisälämmönlähde on lähes aina tarpeen kovimmilla pakkasilla.
Mitoituksen tärkeys
Liian pieni kattila ei lämmitä riittävästi pakkasilla, ja liian suuri käy lyhyitä jaksoja, mikä heikentää hyötysuhdetta ja lisää kulumista sekä hankintahintaa. Tämä laskuri antaa hyvän lähtöarvion, mutta tarkin tulos saadaan ammattilaisen tekemällä lämpöhäviölaskelmalla, jossa huomioidaan seinien, ikkunoiden sekä ylä- ja alapohjan U-arvot, ilmanvaihto ja rakennuksen sijainti.
Usein kysytyt kysymykset
Kuinka monta kilowattia kattila tarvitsee neliölle?
Kattilan tehontarve riippuu talon iästä ja eristyksestä. Hyvin eristetty, 2010-luvun jälkeen rakennettu talo tarvitsee noin 25–30 W/m², 1980–2000-luvun normaalisti eristetty talo noin 40–55 W/m² ja vanha, heikosti eristetty talo noin 60–70 W/m². Esimerkiksi 150 m² talo, jonka ominaisteho on 50 W/m², tarvitsee noin 7,5 kW tilojen lämmitykseen. Tarkin tulos saadaan rakennuskohtaisella lämpöhäviölaskelmalla.
Miksi käyttövedelle lisätään tehovaraus?
Lämmin käyttövesi vaatii hetkellisesti suuren tehon, esimerkiksi kun useita suihkuja käytetään yhtä aikaa. Pientalossa käyttövesivaraus on tyypillisesti 10–25 % tilojen lämmitystehosta, riippuen asukasmäärästä ja varaajan koosta. Suuri lämminvesivaraaja tasaa kulutushuiput, jolloin pienempi varaus riittää. Ilman varausta kattila voi jäädä alimitoitetuksi kovan käyttöveden tarpeen aikana.
Mikä on mitoituslämpötila ja miten se vaikuttaa?
Mitoituslämpötila on alimman pakkasen arvo, jonka mukaan lämmitys mitoitetaan. Etelä-Suomessa se on noin −26 °C, Keski-Suomessa noin −32 °C ja Pohjois-Suomessa jopa −38 °C. Mitä kylmempi mitoituslämpötila, sitä suurempi tehontarve on, koska lämpöhäviö kasvaa sisä- ja ulkolämpötilan erotuksen mukana. Pohjoisessa kannattaa käyttää ominaistehon ylärajaa.
Miksi tulos on kilowatteina eikä BTU:na?
Suomessa lämmitysteho ilmoitetaan aina kilowatteina (kW), kuten myös kattiloiden ja lämpöpumppujen tekniset tiedot. BTU on yhdysvaltalainen yksikkö, jota ei käytetä Suomessa lämmityksen mitoituksessa. Yksi kilowatti vastaa noin 3 412 BTU/h, mutta kotimaiset lämmönlähteet valitaan kilowattitehon ja hyötysuhteen perusteella.
Kannattaako kattila mitoittaa yläkanttiin?
Ei kannata mitoittaa reilusti yläkanttiin. Liian suuri kattila käy lyhyitä jaksoja, mikä heikentää hyötysuhdetta, lisää kulumista ja nostaa hankintahintaa. Liian pieni kattila taas ei pysy mukana kovilla pakkasilla. Sopivin mitoitus kattaa huipputehon tarpeen pienellä varmuusvaralla. Maalämpöpumppu mitoitetaan usein tahallaan hieman vajaaksi (noin 70–90 % huipusta) ja lisälämpö katetaan sähkövastuksella.