Aita
Anna aidan näkyvä korkeus maanpinnasta. Osuus määrää 1/3-säännön: maahan jäävä osa suhteessa korkeuteen.
Routavyöhyke
Valitse alue, joka asettaa tyypillisen routasyvyyden. Voit myös syöttää paikallisen routasyvyyden suoraan.
Laske, kuinka syvälle aidan tolppa upotetaan ja kuinka pitkä tolpan tulee olla, routaraja huomioiden.
Anna aidan näkyvä korkeus maanpinnasta. Osuus määrää 1/3-säännön: maahan jäävä osa suhteessa korkeuteen.
Valitse alue, joka asettaa tyypillisen routasyvyyden. Voit myös syöttää paikallisen routasyvyyden suoraan.
Aidan tolpan syvyys -laskuri auttaa sinua arvioimaan, kuinka syvälle aitatolppa kannattaa upottaa ja kuinka pitkä tolpan tulee olla. Laskuri yhdistää rakenteellisen nyrkkisäännön ja Suomen olosuhteissa ratkaisevan routarajan: tolpan tulisi olla riittävän syvällä pysyäkseen tukevasti pystyssä eikä routa saisi nostaa sitä talvella. Syötä aidan korkeus ja valitse routavyöhyke, niin saat suositellun kaivannon syvyyden ja tolpan kokonaispituuden.
Laskenta perustuu kahteen ohjeeseen, joista valitaan suurempi. Rakenteellinen nyrkkisääntö sitoo syvyyden aidan korkeuteen, ja routaehto vaatii, että tolppa yltää routarajan alapuolelle:
1/3-sääntö: upotussyvyys = aidan korkeus × osuus (oletus 1/3)
Routaehto: upotussyvyys ≥ alueen routasyvyys
Tolpan pituus = aidan korkeus + suositeltu upotussyvyys
Suositeltu upotussyvyys on näistä kahdesta suurempi, jotta aita on sekä tukeva että routaa kestävä.
Oletetaan, että rakennat 1,5 metriä korkean aidan eteläiselle alueelle, jonka routasyvyys on noin 1,1 m:
Pelkkä 1/3-sääntö antaisi vain puolen metrin syvyyden, mutta routa nostaisi näin matalan tolpan. Siksi syvyys mitoitetaan routarajan mukaan tai tolppa perustetaan routimattomasti.
Routaraja eli syvyys, johon maa jäätyy talvella, vaihtelee Suomessa selvästi. Etelässä ja runsaslumisilla alueilla routa jää matalammaksi, kun taas pohjoisessa ja avoimilla, vähälumisilla paikoilla se painuu syvemmälle. Myös maalaji vaikuttaa: hienojakoinen, vettä pidättävä maa, kuten siltti ja savi, routii voimakkaammin kuin karkea sora ja hiekka. Laskurin aluevalinnat antavat tyypillisiä suuntaa-antavia routasyvyyksiä, mutta tarkista paikalliset olosuhteet.
Tolppaa ei aina tarvitse upottaa routarajaan asti, jos se perustetaan routimattomasti. Yleisiä keinoja ovat routimaton sora- tai sepelitäyttö tolpan ympärillä, routaeristeen käyttö sekä pintaan asennettavat pilarikengät tai maakierretolpat. Olennaista on, että vesi pääsee valumaan pois tolpan juuresta eikä routiva maa pääse nostamaan tolppaa. Tällöin kaivanto voi olla matalampi, kunhan rakenne hoitaa routasuojauksen.
Betonivalu antaa jäykän kiinnityksen, mutta jos vesi jää valun ja puutolpan väliin, tolppa voi lahota nopeammin. Sora- tai sepelitäyttö johtaa veden pois ja vähentää routanousua, joten se on puutolpalle usein suositeltavin ratkaisu. Riippumatta tavasta tolpan pohjalle kannattaa tehdä salaojittava sorapatja. Painekyllästetty tai muuten lahonkestävä tolppa kestää maakosketuksessa pidempään.