ASCII-muunnin
Kirjoita teksti nähdäksesi merkkien koodit, tai luettelo koodeista (esimerkiksi 72 101 105) muuntaaksesi ne tekstiksi. Tulos päivittyy automaattisesti.
ASCII-muunnin näyttää tekstin merkkien ASCII-koodit desimaalina, heksana ja binäärinä sekä muuntaa koodit takaisin tekstiksi.
Kirjoita teksti nähdäksesi merkkien koodit, tai luettelo koodeista (esimerkiksi 72 101 105) muuntaaksesi ne tekstiksi. Tulos päivittyy automaattisesti.
ASCII-muunnin on ilmainen työkalu, jolla näet tekstin merkkien ASCII-koodit ja muunnat koodit takaisin tekstiksi. Jokaisen merkin koodi näytetään desimaalina, heksadesimaalina, binäärinä ja oktaalina. Muunnos tapahtuu kokonaan selaimessasi heti kirjoittaessasi.
ASCII on merkkikoodaus, jossa jokaiselle merkille on annettu numero väliltä 0–127. Lyhenne tulee sanoista American Standard Code for Information Interchange. Standardi kehitettiin 1960-luvulla, ja se on yhä useimpien nykyisten merkistöjen perusta. ASCII kattaa englannin isot ja pienet kirjaimet, numerot, välimerkit sekä joukon näkymättömiä ohjausmerkkejä.
Muunnos perustuu koodaustaulukkoon, jossa jokaista merkkiä vastaa yksi luku. Sama luku voidaan kirjoittaa eri lukujärjestelmissä:
merkki → koodi (desimaali) → heksa = 16-järjestelmä · binääri = 2-järjestelmä
Esimerkiksi iso A vastaa koodia 65. Heksadesimaalina se on 0x41 ja binäärinä 0100 0001. Kaikki kolme tarkoittavat samaa lukua, vain esitystapa vaihtelee.
Otetaan sana Hei. Sen kirjainten ASCII-koodit ovat:
Käänteisessä muunnoksessa luvut 72 101 105 tuottavat takaisin sanan Hei.
Saman kirjaimen iso ja pieni versio eroavat aina luvulla 32, joten esimerkiksi A on 65 ja a on 97.
Alkuperäinen ASCII sisältää vain 128 merkkiä eikä siihen kuulu suomen ä-, ö- ja å-kirjaimia. Ne kuuluvat laajennettuihin merkistöihin ja nykyiseen UTF-8-koodaukseen. Tämä muunnin näyttää tällaisten merkkien Unicode-koodipisteen, joka on suurempi kuin 127. Jos haluat nähdä tekstin tavutason esityksen, käytä erillistä binäärimuunninta UTF-8-tilassa.
Koodit 0–31 sekä koodi 127 ovat ohjausmerkkejä. Niillä ei ole näkyvää symbolia, vaan ne ohjaavat tekstin käsittelyä – esimerkiksi koodi 10 aloittaa uuden rivin ja koodi 9 siirtää sarkaimen verran eteenpäin. Näkyvät merkit alkavat koodista 32 (välilyönti).